Apua lakiasioissaPalvelutPetter KavoniusBloginiReferenssitYhteystiedot
Lakiasiat Petter Kavonius Ky - Oikeustieteen tohtori ja yleisen oikeustieteen dosentti avustaa ja konsultoi kaikissa lakiasioissa.
Blogini
Tervetuloa lukemaan blogiani.

PERUSTAVIN PERUSASIA

Yksikään käräjäoikeus ei tee yhtään ratkaisua todellisuudessa – eikä tee mikään hovioikeus tai se Korkein oikeus. Oikeasti ratkaisun tekee aina ihminen – siis ihmisen mieli.

Faktoja ja normeja koskevat seikat muotoutuvat ja suodattuvat ratkaisua ja ratkaisusuosituksia esittävien tai ratkaisuja tekevien juristien mielessä. Ne suodattuvat yksilön mielen kautta, vaikka yksilöiden käsityksiä yhdenmukaistavien tekijöiden (lähinnä yhteisöllisyyden) nähtäisiinkin vaikuttavan yksilön arvioihin voimakkaasti.

Oikeuden ilmiöiden tosiasiallinen ymmärtäminen ja hallitseminen vaatisivat kohdistamaan huomiota oikeudellisia päätöksiä tekevien mielen prosesseihin. Samoin sitä vaatisi oikeusmurhien minimoiminen. Juuri näin juristien maailmassa tehdään silti harvoin – sellainen on kaukana juristien valtakulttuurista. Minä teen silti juuri näin.

--------------------

OIKEUSTURVAA VAARANTAVAA SOKEUTTA   30.10.2011

 

Oikeudellisen päätöksenteon ja päättelyn prosessien käsittely on ratkaisuheuristiikan aluetta. Esimerkiksi Critical Legal Studies -suuntauksen väite, jonka mukaan tuomarin, syyttäjän tai muun oikeudellisen päätöksentekijän henkilökohtaiset mieltymykset, yhteiskuntaideologiset preferenssit ja alitajuiset torjunnat sekä jopa täysin perustelemattomat ennakkoluulot saattavat merkittävästi vaikuttaa tämän oikeudelliseen ratkaisuharkinnan alaan, on osa oikeudellista ratkaisuheuristiikkaa.

 

Oikeudellisen päätöksenteon ja päätöksentekijöiden vääristymätaipumusten tutkiminen voidaan nähdä jopa keskeisimpänä osana nykyaikaista oikeustieteellistä ratkaisuheuristiikkaa, jos sitä suhteutetaan osaksi maailman arvostetuinta yleistä ratkaisuheuristiikan tutkimusta ja kognitiotiedettä. Viittaan tässä etenkin amerikkalaisen nobelistin Daniel Kahnemanin ja hänen tutkijakumppaninsa Amos Tverskyn perustamaan tutkimustraditioon (heuristics and biases).

 

Moni voisi kuvitella, että juristien koulutuksessa, tutkimuksessa ja kaikessa juristien työssä tällaiset juristien päättelyä ja päätöksentekoa koskevat asiat olisivat mukana.  Näin ei kuitenkaan ole. Näistä kysymyksistä ei osata keskustella. Jotkut tuomarit puolestaan suhtautuvat suorastaan pelolla, vihalla tai molemmilla tällaisiin keskustelun avauksiin.

 

Tällainen sokeus oman päätöksenteon ja vallankäytön perusteista ei ole hyvä asia. Tällä tavalla sokeiden juristien vallankäytön kanssa tekemisiin joutuville tämä tarkoittaa suurta oikeusmurhien riskiä. 

Jos ei ole tällä tavalla sokea, näkee sokeita enemmän.

3.12.2011

 Semmelweis vääristymä ja käsitys ihmisen mielestä

Paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa, suhteellisuusteoriaa tai käsitystä ihmisen mielen toiminnan samaistamista aivojen ja muun kehon biologis-kemialliseen toimintaan.

Semmelweis vääristymällä tarkoitetaan puolestaan sitä, että vallitsevien paradigmojen vastaista tietoa pidetään pitkään vääränä, vaikka monenlaiset yhteneväiset kokemukset haastaisivat sen.

Toisaalta lukuisten päättelyn ja päätöksenteon vääristymien yhteiseksi piirteeksi voidaan hahmottaa voimakas tunteenomainen tarrautuminen siihen, mitä on pitänyt ennenkin oikeana, ja samalla ylimielinen ja aggressiivinen torjunta sitä kohtaan, joka näitä tuttuja omia asenteita ja käsityksiä haastaa.

Ignaz Semmelweis oli 1800-luvun puolessa välissä vaikuttanut lääkäri. Hän teki havaintoja siitä, kuinka lääkärien käsien kosketuksilla potilaisiin oli sairauksia aiheuttavia vaikutuksia. Hän vaatii toimenpiteitä, joita voisi sanoa nykyään käsihygieniaksi. Ihan selviä asioita tänään, mutta silloin se oli vallitsevien lääketieteen paradigmojen vastaista. Käsihygieniaa vaativa oli omituinen, hörhö, naurettava ja vaarallinen lääkärikunnan uskottavuudelle.

Pieni selostus on myös YouTubella saatavissa:

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=U6-FjtpdePA

Myös minä olen käsitellyt jonkin verran väitöskirjassani ja muussakin tuotannossani ihmisen mielen perustaa. Onhan ihmisen mieli se tärkein työkalu oikeudellisia päätöksiä tehtäessä.  Väitöskirjassani käytin ihmisen mielen toiminnan samaistamista aivojen ja kehon biologis-kemialliseen toimintaan. Siis käytin ihan perinteistä materialistista paradigmaa.

Päättelyn ja päätöksenteon vääristymät vakavasti ottava haastaa kuitenkin omaa ajatteluaan. Niin teen minäkin. Kiinnostavaa on tutkia avoimin mielin myös sitä, miten perinteistä materialistista paradigmaa ihmisen mielestä on haastettu.

Haastajien joukossa on paljon uskonnollisia, mystisiä ja subjektiivisia käsityksiä, jollaiset yleensä enemmän harhauttavat kuin valaisevat ymmärrystä ihmisen mielestä. Sitten on toisaalta runsaasti sellaisia ihmisten havaintoja ja kokemuksia, joita vallitsevan paradigman puitteissa joudutaan torjumaan tai hyvin väkinäisesti selittämään.

Paradigmat haastetaan tieteessä siten, että syntyy uusia samansisältöisiä tai samansuuntaisia havaintoja ja kokemuksia, joiden selittäminen tarvitsee uuden paradigman. Tällaisesta haastamisesta on osuvasti raportoinut Ylen Suomessa julkaisema sarja: Mielen salattu voima.

Se on myös YouTubella saatavissa:

Osa 1

http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM

Osa 2

http://www.youtube.com/watch?v=qVCh_4tBRa8&feature=related

Osa 3

http://www.youtube.com/watch?v=m__r-XvNYes&feature=related

Tuossa ohjelmassa esitettyjen kaltaisia kokemuksia on todella paljon.

Toisaalta vanhaan paradigmaan liittyvä selitysvoima ei välttämättä kokonaan häviä, vaikka tuo paradigma joutuu väistymään. Ihmisen kehon biologis-kemialliset reaktiot selittävät edelleen käyttäytymistä, vaikka ihmisen elämä voisi jatkua toisessa ulottuvuudessa tai jotenkin muuten ilman biologista kehoa sen kuoltua.

Päättelyn ja päätöksenteon Heuristics and biases -suuntauksen empiiriset havainnot päättelyn ja päätöksenteon säännönmukaisista strategiosta eivät juuri muuksi muutu, oli sitten päättelyn ja päätöksenteon takana kemiallis-biologiset aivojen ja muun kehon reaktiot yksin tai sitten tämän kanssa yhdessä jonkinlainen sielu. Myös evoluutioteoria säilyttäisi selitysvoimaansa, ja voisi saada ns. meemiteorian lisäksi uusia sovellutuksia ja alalajeja.  

4.12.2011

Omalaatuinen Kailajärvi ja tahallisuuskysymys

Vantaan käräjäoikeuden tuomiossa WinCapitan asiassa 2.12.2011 tulee perusteluissa monella tavalla monessa kohdassa esille, kuinka käräjäoikeus on pitänyt Kailajärven ajattelua outona. Esille on tullut myös se, että kukaan ei ole mieltänyt toimintaa samalla tavalla kuin Kailajärvi. Sen loogisena jatkona Kailajärvi itse toistaa sekä julkisissa esiintymissään että yksityisemmissä yhteyksissä sanaa ”käsittämätöntä”.

Minun kantani on ollut se, että WinCapitan tapausta leimaa käsitysten vilpitön erilaisuus, aidot kommunikaatiokuilut, joita ei ole ymmärretty tai tosissaan yritettykään ymmärtää. Ei myöskään sen puolustuksen taholta, joka OTT Kari Uotin ja minun jälkeeni tuli puolustusta hoitamaan. 

Kognitiotieteessä nähdään ihminen todellisuutensa rakentajana seuraavasti: “Ihminen ei vastaanota ympäristönsä vaikutteita annettuina. Sen sijaan se, millaisena todellisuus hänelle näyttäytyy, riippuu puhtaasti siitä, mitä hän on jo oppinut.” (Saariluoma 2001, Moderni kognitiotiede, s. 39.) Tämä tarkoittaa sitä, että selvästi erilaiset ihmiset tulkitsevat samat lauseet ja tapahtumat usein radikaalisti eri tavoilla.

Käräjäoikeus oli siis jossain määrin sen jäljillä, että Kailajärvi on omalaatuisesti ja siksi muiden kannalta myös omituisesti ajatteleva henkilö. Hän on poikkeusyksilö. Kuitenkaan ei ole oikeastaan ollenkaan pohdittu sitä, mitä tämä vaikuttaa tahallisen erehdyttämisen ja tahallisuuden asteen kysymystä arvioitaessa. 

Kailajärven tapaa hahmottaa asioita ei ole edes yritetty aidosti tätä näkökulmaa hakemalla ymmärtää. Hermeneuttisen ja eläytyvän ymmärtämisen on syrjäyttänyt oudoksuminen ja paheksuminen. Se on ainakin läheistä sukua sille, mitä kutsutaan myös lynkkaushengeksi. Luonnollinen seuraus on juuri lopputulos: maksimirangaistus törkeästä petoksesta.

Kailajärven toiminnan näkeminen pitkälle vilpittömänä pyrkimyksenä tuoda varallisuutta muille ihmisille selittää sen, että hän ei ottanut missään vaiheessa WinCapitan kassaa omaan haltuunsa, ja paennut sen kanssa elämään leveää elämään niihin maapallon kolkkiin, joista häntä ei Suomeen olisi saatu. Sieltä voisi tulla sitten rauhassa Suomeen, kun syyteoikeudet ovat vanhentuneet. Omaiset ja ystävät voi lennättää sinne tapaamaan, ja tietyt todistajien koskemattomuutta koskevat säännöt olisivat voineet taata koskemattomuuden Suomen vierailuilla. Onhan tuollaistakin nähty.

Tuomitsemalla Kailajärven maksimaalisen törkeästä petoksesta on annettu samalla viesti siitä, että tahallisia petoksia suunnittelevien kannattaa kotiuttaa rahat piiloon, sillä mahdollisen kiinni jäämisen riskin varalta mitään lievennystä ei tuo se, että rahoja ei ole piilotettu ja niiden kanssa paettu. 

Enimmillään Kailajärvellä olisi ollut mahdollisuus ottaa rahaa noin 30 miljoona euroa itselleen ja paeta, ja toiminnan loppuaikoinakin vielä noin 5 miljoonaa, jotka ovat pääosa Kailajärvelle tuomitusta rikoshyödystä. Talousrikosjutuissa on hyvin poikkeuksellista tai jopa ainoalaatuista, että miljoonien rikoshyödyksi katsottu raha on tallella. Kymmenet miljoonat jaettiin lähes kaikki kotimaisille jäsenille, jotka maksoivat voitoistaan verot, ja jotka muutoinkin on helppo jäljittää nyt meneillä oleviin konfiskaatiovaatimuksiin.   

Puutteista tahallisuuskysymyksen arvioinnissa ei voi ainakaan yksin syyttää käräjäoikeutta. Itse korostin Kailajärven puolustajana ollessani, että kysymys aidoista väärinkäsityksistä ja erehdyksistä molemmin puolin on nostettava puolustuksen keskiöön. Minun jälkeeni tulleella puolustuksella ei ollut näkyvissä tahtoa tätä näkökulmaa käsitellä ja viedä eteenpäin. Toisaalta uuden puolustuksen tiimissä toimineen Ilkka Pitkäsen näkemykset edesauttoivat rahankeräysrikossyytteen kaatumista. 

Itse olisin tarjoutunut todistajanakin valaisemaan tätä kuilua kommunikoimisessa Kailajärven ja muiden välillä. Sellainen antaisi pintaa syvempiä eväitä sen harkitsemiseen, missä määrin kyseessä todella on ollut tahallinen erehdyttäminen vai aidot väärinkäsitykset kommunikoinnissa. Vaikka Kailajärvi itse oli halukas, ainakin minulle päin asiaa ilmaistessaan, tuomaan tuota näkökulmaa esille, ei se muuta puolustuksen tiimiä näyttänyt kiinnostavan.

Onko tuollainen omalaatuinen ajattelu sitten jo sinänsä pahaa? Itse asiassa lähes kaikki edistys ja kehitys edellyttää sitä, että on asioita uudella tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka omalaatuisen ymmärryksen vuoksi oivaltavat sellaista, mitä muut eivät oivalla.

Omalaatuisesti ajatteleva ja toimiva Kailajärvi on sitä ihmistyyppiä, jollaiselta uusien innovaatioiden syntyminen on paljon todennäköisempää kuin lauman ja joukon mukana ajattelevien ja toimivien osalta. Hintana tällaisesta omalaatuisuudesta on, että omalaatuinen ihminen ymmärtää ja kokee lauseita, tekoja ja tapahtumia toisin kuin lauma ja joukko. Pahimmillaan käy niin, että omalaatuisen henkilön vilpitön kommunikaatiokuilu suhteessa muihin ihmisiin ymmärretään tahalliseksi erehdyttämiseksi. 

Kailajärvi on kuitenkin voinut kehittää ohjelmistojaan siitä asti, kun hänet syyttäjän ja tutkinnanjohtajan kovasta vastustuksesta huolimatta saimme vapaaksi joulukuussa 2009. Eihän Kailajärveä kuitenkaan kuolemaan tai edes elinkautiseen tuomittu, ja tämäkin maksimituomio törkeästä petoksesta tarkoittaa käytännössä vain noin vuoden keskeytystä ohjelmistojen suunnittelussa.

Kailajärven omalaatuisen ajattelun myönteisiä seurauksia on monella syytä yhä odottaa. Niihinkin on ihan perusteltuja syitä varautua, kun kyseessä on omalaatuinen keksijä, joka ei paennut kassan kanssa tai edes ottanut toiminnasta suuria etuja itselleen. Toisin tekee monen suuryrityksen johto tavallisen työväen saadessa irtisanomisilmoituksia.

Toisaalta, mitään varmoja takeita rutkasti rahaa tuovista ohjelmistoista ei ole. Myös evoluutiossa vain harva mutaatio on erityisen elinkelpoinen ja hyödyllinen. Silti mikään ei kehity ilman näitä harvoja onnistuneita muutoksia aiempaan nähden. 

 

 

28.1.2013

Vuonna 2012 kirjoitusten tekeminen tänne on jäänyt vähälle. Aika on mennyt etenkin eri päämiesten erilaisissa asioissa. Näistä suurin työrupeama oli Jippiin asiassa.

Positiivista oli se, että uusi hovioikeuden kokoonpano ei jämähtänyt niihin olettamiin, joiden vankina ensimmäinen kokoonpano oli Jippiin asiassa. Tämä ensimmäisen kokoonpanon kapea, yksipuolinen ja asenteellinen näkökulma oli ilmiselvä seuraus esteellisyydestä, ainakin jossain määrin. Lopputuloksen valinta jo hyvin aikaisin ohjasi prosessia. Se on sitten eri asia, missä määrin tämä on ollut tietoista tai alitajuista yksittäisillä tuomareilla.

Toisella kierroksella puolestaan näkyi koko ajan, että tuomarit pyrkivät avoimella ja asenteettomalla mielellä tehtävänsä suorittamiseen. Yritimme etsiä merkkejä asenteellisuudesta, mutta ei niitä löytynyt.

Juuri alitajuinen ja voimakas takertuminen erilaisiin olettamiin on keskeinen syy oikeusmurhille. Toisaalta tämä on syy monelle muulle pahalle, ja selvin este kaikelle myönteiselle kehitykselle. Tämä teema ihmisen mielen rajoittuneisuuksista ja näiden rajoittuneisuuksien haastamien on jotenkin liittynyt kaikkiin kirjoituksiini täällä, kuten myös muuhun toimintaani.

Copyright (c) 2011 Lakiasiat Petter Kavonius Ky - design ja toteutus ER-tuki, Lohja